Eksynyt Nukkumatti
Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka reagoivat paineeseen heti yöunien huonontumisella.
Rakastan lukemista ja ahmin niin ammattikirjallisuutta kuin kevyempääkin luettavaa. Kesän koittaessa ajattelin keksineeni mahtavan suunnitelman. Olen aina lukenut sängyssä tunnin pari ennen nukahtamista, joten nyt ajattelin maksimoida ajankäyttöni todella tehokkaaksi ja päätin lukea pelkkää ammattikirjallisuutta koko kesän. Kasasin alkukesästä kaksi mahtavaa kirjatornia yöpöydälleni – kaikki ne teokset, joihin paloin halusta tutustua. Olin tyytyväinen itseeni: vitsi minusta tulee paljon parempi terapeutti, mentaalivalmentaja, kun omaksun tämän kaiken kesän aikana – ja vain priorisoimalla aikani lukemisen suhteen paremmin!
Olin onnellinen, kun olin löytänyt ”ylimääräisen” ajan itselleni ja harmittelin miksen aiemmin ollut tajunnut tätä.
Pikkuhiljaa yöuneni alkoivat muuttua: en saanutkaan unta, heräsin aamuyöllä parin tunnin unien jälkeen ja olin aamulla väsynyt. Illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi ajattelin jotakin huikeaa juttua, joka oli auennut minulle. Yöllä, kun heräsin, ensimmäinen ajatus oli miten upeasti pystyn hyödyntämään tätäkin juttua työssäni, kenelle asiakkaalle se sopisi, kenelle taas ei. Yöpöydälle ilmestyi muistikirja, johon kirjasin äkkiä ideoita ylös. Myös puhelimen muistio alkoi täyttyä.
Aloin syödä melatoniinia iltaisin, otin tarkasti jokailtaisen magnesiumannokseni, en treenannut illalla ja tuuletin makkarin, mutten huomannut mitään muutosta nukkumisessani.
Kesti muutama viikko huomata, että ”suutarin lapsella ei nyt ole kenkiä”. Meille ratkaisukeskeisen psykoterapian ammattilaisille opetetaan jo varhaisessa vaiheessa: ”tee sitä mikä jo toimii, vahvista hyväksi havaittuja keinoja, älä muuta jo toimivaa”. Nämä ovat minulle itsestäänselvyyksiä asiakkaideni kohdalla, mutta omalle kohdalleni olikin hypännyt sokea piste.
Aloin miettiä unieni huonontumista siitä näkökulmasta, että minun kaltaiseni Anu tulisikin huomenna vastaanotolleni hakemaan apua vastaavanlaiseen ongelmaan. Mitä tekisin ensimmäiseksi? No aloittaisin tietenkin haastattelemalla häntä siitä, millaista on ollut silloin, kun unesi sujuvat? Mitä teet toisin kuin nyt? Kerro lisää.
Aloin haastatella siis itse itseäni ja alle kymmenessä minuutissa huomasin missä vika!
Ja jo seuraavana yönä nukuin hyvin! Mitä siis mahdoin tehdä?
Sinä iltana siirsin mahtavat ammattikirjallisuuspinot takaisin työpöydälle ja kasasin yhtä mahtavat pinot ”hömppäkirjallisuutta” yöpöydälle. Aina, kun luen jotain rentoa, jännittävää ja mukaansa tempaavaa romaania illalla viimeiseksi, nukahdan nopeasti ja nukun hyvin. Se oli ollut minulle itsestäänselvyys jo lapsesta asti. Siksi en tajunnut, että kirjallisuuden laadun muuttuminen voi olla tekijä, joka muutti arkeni nukkumisen suhteen. Olin tehokas, aivoni tekivät töitä öisinkin, opin uutta, mutta hinta oli liian kova. Jatkan siis vanhaan malliin – ei niin supertehokkaana, vaan ihan omalla tasollani tyytyväisenä, työstäni nauttivana, innostuneena ja hyvin levänneenä.
Rakas lukija, jos siis huomaat äkillistä tai hitaasti elämääsi hiipivä negatiivista muutosta, altista itsesi omalle kyselytunnille. Älä päästä itseäsi vähällä, vaan pyydä kertomaan lisää, niin kauan että ”syyllinen” löytyy.
No comments yet.