Miksi ratkaisukeskeinen lähestymistapa toimii? Ajatuksia, joita kulunut viikko on nostanut pohdiskeltavaksi.

Olen saanut seurata läheltä, ihanien asiakkaideni kautta, miten hämmästyttävällä tavalla ratkaisukeskeinen terapeuttinen lähestymistapa toimii. En osaa itsekään sanoa, mitä ihmettä siinä tapahtuu. Tuntuu, että yhtäkkiä tanssitaan ihan samalla rytmillä, syntyy joku kummallinen yhteys ja asiat alkavat näyttää erilaisilta. Arki alkaa muuttua. Sain tälläkin viikolla kokea muutaman niin hienon hetken, joissa tajusin, että nyt, NYT ! alkoi tapahtua. Sitä on vaikea selittää, mutta sekä asiakas että terapeuttinen valmentaja huomaavat jotakin tapahtuvan.

Ihmisenä, joka haluaa aina selityksen asioille, halusin palata näiden ”ihmehetkien” äärelle. Hakea selitystä. Miksi niin tapahtuu? Palasin taas kerran kirjallisuuden pariin. Kirjasta ”Psykoterapiat” löysin joitakin vastauksia itselleni:

Ratkaisukeskeisessä terapiassa pyritään pääsemään suoraan ongelmallisesta tilanteesta toivottuun tilanteeseen. Siinä vältetään teoreettisia oletuksia ongelmien syistä ja pidetään terapeutin omat ajatukset mahdollisimman pienessä roolissa.

Ratkaisukeskeinen terapia luottaa siihen, että keskustelu ja kysymykset avaavat asiakkaalle uusia näkökulmia ja toimintatapoja, joiden avulla hän pääsee itse asettamiinsa tavoitteisiin.

Steve de Shazer ja Insoo Kim Berg kehittivät ratkaisukeskeisen terapian viisi keskeistä kysymystyyppiä – muutoksiin ennen tapaamista, tavoitteisiin, poikkeuksiin, asteikkoihin ja selviytymiseen liittyvät kysymykset.

Ratkaisukeskeisen terapian tavoite on vahvistaa ihmisen toimijuutta eli kykyä vaikuttaa omiin asioihinsa. Ongelmat käsitellään muutostoiveina. Tällaisessa positiivisessa, mahdollisesti huumorillakin höystetyssä keskustelussa asiakkaan on helpompi nähdä mahdollisuuksia ongelmien korjaamiseen. (Huttunen & Kalska 2012, 155-161.)
Lähde: Huttunen Matti O. & Kalska Hely. 2012. Psykoterapiat. Porvoo: Bookwell Oy

Näistä näkökulmista käsin te arvoisat itsevalmentajat ja henkilökohtaiset asiakkaani käsittelette sitä omaa juttuanne. Ihan samalla tavalla itse oman asianne äärellä. Itsevalmentajana ”keskustelet” työkalun kanssa, ja sitä kautta avautuvat uudet näkökulmat ja työtavat. Henkilökohtaisessa valmennuksessa taas minulla on etuoikeus olla läsnä niissä hetkissä, joissa se ”klik” kuuluu. Tsemppiä teille ihan jokaiselle uusien näkökulmien avaamisessa!