Tämänkertainen ”viikkotehtävä” tuntui vaikeammalta, kuin aikaisemmat. Tuntuu, että tämän kanssa painin vielä pitkään. Olen tavallaan aikaisemmin jo tunnistanut itse huonot ajatukseni, en vain ole tajunnut, että niitähän voi tietoisesti muuttaa tässäkin asiassa. Siihen uskominen on kieltämättä välillä vaikeaa. Minun on ollut helpompaa soveltaa ajatusten tietoista muokkausta positiivisempaan lähes kaikkiin muihin asioihin, paitsi omaan ulkonäkööni ja asenteeseeni siihen. Uskomukset ovat niin syvällä päässäni, että tuntuu todella vaikealta saada ne muutettua. Olen kuitenkin edennyt asiassa sen verran, että pystyn nyt tunnistamaan tunteen, joka minut valtaa, kun ajatukset lähtevät laukkaamaan huomaamatta.

Sillä hetkellä minut valtaa järkyttävä turhautuminen ja viha. Olen väsynyt tuntemaan näin. Se itkettää ja vellon itseinhossa. Kävelen vielä peilin eteen, ihan kuin haluaisin vielä vähän lisätä pahaa oloani. Katson itseäni peilistä ja sanon mielessäni: ”Olen laiska, saamaton, selkärangaton ja ruma. Minun on pakko laihtua, ollakseni onnellinen.” Aika rajuja sanoja itselleni. En koskaan sanoisi noin kenellekkään muulle. Oikein huonoina päivinä, kun olen vielä syönyt mielestäni aivan liikaa, luovutan mielessäni ja sanon ”Ihan sama mitä teen, en koskaan laihdu kuitenkaan.” Nyt kun järjellä ajattelee, tuskinpa kukaan maailmassa, joka on saavuttanut jotain merkittävää, on ajatellut näin. ”Ihan sama, ei me sinne kuuhun päästä kuitenkaan”, tai ”Teen mitä tahansa, en saa tätä konetta lentämään”..

Näistä ajatuksista innostuneena, aloin tietoisesti muuttamaan ajatukseni itsestäni hyviksi. Olen itseasiassa aika hyvä tässä. Kun turhautuminen ja inho itseäni kohtaan iskee, ajattelen välittömästi: Olen muuten todella kaunis. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen terve ja pystyn liikkumaan. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että voin syödä melkeinpä mitä vain lihomatta. Samalla kun ajattelen näin, yritän tuntea paljon rakkautta itseäni kohtaan. Tällä viikolla olen tehnyt aamuisin niin, että katson peiliin ja sanon ääneen itselleni ”Olen kaunis ja rakastan kaikkea itsessäni”. Kosken käsiäni, jalkojani, vatsaani, kasvojani, kaikkea mitä ennen inhosin, ja sanon jokaisen kohdalla erikseen, kuinka paljon niitä rakastan. Ainakin siitä tulee hyvälle tuulelle, jos ei muuta. Tavoitteena tietysti mahtava elämä, ilman ajatustakaan painosta, kiitollisena siitä kaikesta, mitä jo on ja mitä on vielä tulossa.