Archive / Saana

RSS feed for this section
131(5 of 12)

Saanan viimeinen bloggaus itsevalmennuksesta

Tämän kirjoituksen piti olla aiheesta Portaat. Syy, miksen ole kirjoittanut muutamaan viikkoon, on pääsy lopulliseen tavoitteeseeni. Huomasin yrittäessäni kirjoittaa viidennestä työkalusta, että olen jo saapunut 9. portaalle, joka ensimmäisessä kirjoituksessani oli tavoitteeni. Ihmettelin miksi kirjoittaminen tuntuu niin hankalalta ja huomasin, etten ole moneen viikkoon ajatellut mitään syömiseen, treenaamiseen tai painoon liittyviä asioita. Elämääni on tullut […]

61 (16 of 6)

Miten työkalut ovat toimineet?

Nyt on tultu jo puoliväliin tehtävissä. Tässä vaiheessa on hyvä tarkastella asioita hieman taaksepäin ja nähdä kuinka pitkälle oikeasti olen jo tullut. Minulle näistä työkaluista on ollut mielettömästi apua. Tajuan sen joka päivä paremmin. Aluksi mietin, että onkohan oikeasti mahdollista saavuttaa mielenrauhaa tämän ongelman kanssa koskaan. Ainakin se tuntui silloin ylitsepääsemättömän vaikealta, koska ei ollut […]

tahtihetki_saana

Saanan tähtihetki

Kirjoitan omasta onnistumisestani, joka tapahtui viikko sitten. Se oli merkittävä minulle, koska minusta on tuntunut pitkään siltä, että junnaan paikallani ammattimielessä. En ole nauttinut työstäni enää samanlailla kuin ennen. Minulle on tosi tärkeää, että pidän ja nautin siitä, mitä työkseni teen. Sain mieheltäni lahjaksi vauvahieronnan ohjaajan koulutuksen. Hän aavisteli, että saattaisin pitää siitä. Ensimmäinen ajatus […]

saana_0112

Ajatusten tietoista muokkausta

Tämänkertainen ”viikkotehtävä” tuntui vaikeammalta, kuin aikaisemmat. Tuntuu, että tämän kanssa painin vielä pitkään. Olen tavallaan aikaisemmin jo tunnistanut itse huonot ajatukseni, en vain ole tajunnut, että niitähän voi tietoisesti muuttaa tässäkin asiassa. Siihen uskominen on kieltämättä välillä vaikeaa. Minun on ollut helpompaa soveltaa ajatusten tietoista muokkausta positiivisempaan lähes kaikkiin muihin asioihin, paitsi omaan ulkonäkööni ja […]

ihmepaiva_saana

Ihmepäivä!

Pidin ensimmäisen ihmepäivän viikolla, jolloin oli työpäivä ja perheen normaalit arkijutut (lue kiire). Aamu alkoi sillä, että torkutettiin herätyskelloa puoli tuntia. Katastrofin ainekset olivat tavallaan jo ilmassa, kun unenpöpperössä yhtäkkiä muistin, että tänäänhän piti olla ihmepäivä. Menin halaamaan miestäni, joka teki aamupalaa. Hän oli selvästi yllättynyt spontaanista eleestäni paniikkiherätyksen jälkeen. Nauroin mielessäni. Ihanaa. Päätin, että […]