Kuvasta kiitos Jenni Kivimäelle!

Itsenäisyyspäivänä järjestettiin Pirkkahallissa GPA-liiton voimanoston MM-kisat. Laji on sivuillamme esiintyvän Tulosen Teemun laji ja siitä syystä halusin nähdä mitä se tarkoittaa käytännössä.

Jokaiselle lajille ominainen siihen kuuluva tunnelma ja visuaalinen näkymä olivat tässäkin lajissa aistittavissa heti kynnyksen yli astuttua. Lipun myynnistä vastasi ystävällinen naiskaksikko. He huomasivat ensikertalaisten olevan asialla ja neuvoivat pyytämättä mm. aikatauluasioissa. Musiikki, lihaksikkaat naiset ja miehet niin kilpailijoina, toimitsijoina kuin tuomareinakin kiinnittivät huomion.  Aiempaa kokemusta kisatunnelmasta minulla on enemmän ratsastusmaneeseista, mutta jotakin samaa on aistittavissa kisatilanteiden tunnelmissa, vaikka lajit ovat kaukana toisistaan.

Urheilijoilla oli erilaisia tapoja nousta ”areenalle”, ilmeisen hyväksi havaittuja keinoja nostaa oma adrenaliinipiikki suoritusta tukemaan. Toiset elehtivät yleisön taputtamaan ja kannustamaan suoritusta, toiset keskittyvät hiljaa katse tiukkana, toiset karjuvat ennen tankoon tarttumista. Jokaisella tuntui olevan joku oma juttu, jonka oli valjastanut tukemaan suoritustaan.

Urheilija on kisatilanteessa erilainen kuin normaali arjessaan. Keskittyminen, ajatusten kokoaminen, valmistautuminen, tieto siitä, että kohta on tosi kyseessä, näkyy hänestä. Oli hienoa nähdä myös Teemu kisatilanteessa. Se, että kilpailemassa on joku jonka toivot menestyvän, antaa myös katsojalle tilanteeseen sopivasti jännitystä ja mielenkiintoa.

Mietin paljon sitä, mikä sen tekee, että kaksi fyysisesti yhtä vahvaa kilpakumppania suoriutuvat kisatilanteessa eri tavoin. Mikä ratkaisee kumpi voittaa? Näin psykoterapian näkökulmasta katsottuna uskon niin, että se kummalla henkinen kantti kestää paremmin saa ripustaa kaulaansa sen kirkkaamman mitalin. Jokainen menestyvä urheilija on fyysisten huippuominaisuuksiensa lisäksi vahva myös henkisesti. Arvostukseni Teemua kohtaan nousi entisestään. Nuori mies ja tuollainen tahdonvoima yhdistettynä fyysiseen voimaan!
Yhdeksän onnistunutta nostoa ilman ainuttakaan virhettä ja tiukka voitto amerikkalaisesta kilpakumppanistaan oli takuuvarmaa suorittamista.

Vaikka väkisinkin tulee katsottua tilanteita omasta ammattinäkökulmasta käsin, on pakko todeta ilman tilanteen ”puhkianalysoimista”, että siinä fiiliksessä on jotakin sanoin kuvaamattoman upeaa, kun Manowarin pauhatessa rauta nousee ja syntyy uusia maailmanennätyksiä! Katsoja, joka on tottuneempi ihastelemaan klassisen musiikin tahdissa sulavasti liikehtivää ratsukkoa, tahtoo ehdottomasti nähdä lisää!

Tämän bloggauksen myötä tahdon vielä onnitella Teemua maailmanmestaruudesta!