Nyt on tultu jo puoliväliin tehtävissä. Tässä vaiheessa on hyvä tarkastella asioita hieman taaksepäin ja nähdä kuinka pitkälle oikeasti olen jo tullut. Minulle näistä työkaluista on ollut mielettömästi apua. Tajuan sen joka päivä paremmin. Aluksi mietin, että onkohan oikeasti mahdollista saavuttaa mielenrauhaa tämän ongelman kanssa koskaan. Ainakin se tuntui silloin ylitsepääsemättömän vaikealta, koska ei ollut mitään keinoja työstää asiaa.

Olen aina tiennyt, että olen henkisesti vahva ihminen, mutta tämä asia on ollut kompastuskiveni koko aikuisikäni. On ihanaa huomata, kuinka paljon on edistynyt ja kuinka sen oikeasti huomaa jokapäiväisessä elämässä. Kaikesta on tullut paljon helpompaa. Niin paljon enemmän aikaa tehdä kaikkea hienoa.

Välit läheisiin ovat parantuneet, kun en kiukuttele pahaa oloani heille. Olen saanut heiltä hyvää palautetta siitä, että olen paljon vapautuneempi ja rennompi. Voin syödä nykyään ajattelematta lähes kertaakaan, kuinka ruoka mahdollisesti lihottaa tai paljonko siinä on ravintoarvoja. Olen iloinen, koska myös lapsilleni tulee terve suhde ruokaan, kun en anna esimerkkiä päinvastaiseen suuntaan. Harvemmin tulee enää riitoja ruokaa koskevissa asioissa. Olen onnellisempi ja vapautuneempi, kuin pitkään aikaan. Pystyn jopa työpaikalla täysin sivuuttamaan ulkonäköä koskevat kommentit, ilman että ne jäävät päähäni kaikumaan ”Tarkoittikohan se, että olen lihonut..?” Nyt en edes voisi tietää, onko se totta, koska en käy enää vaa’alla. Päätin laittaa sen joksikin aikaa hyllylle lepäämään.

Portaissa olen tullut jo yli puolivälin. Se tuntuu hienolta huomata. Katson vielä ylöspäin tulevaisuuden minääni, mutta en kauaa. Nyt en enää epäile, ettenkö voisi päästä sinne. Luultavasti tulevaisuuden minä on ihanan huoleton, vapaa kaikista ulkonäköä koskevista rajoituksista. Hyvä äiti ja vaimo, jolla on aikaa lapsille ja miehelle, mutta silti aikaa myös itselleen ja hyvinvoinnilleen.

Aion jatkaa samaan malliin, lisätä ihmepäiviä kalenteriin, jolloin niistä tulee perusarkea. Keskityn tärkeisiin asioihin, ja katkaisen välittömästi ikävät, ulkonäköä koskevat ajatusketjut mielessäni. Kuvittelen aina, kun ikävät ajatukset tulevat mieleeni, että ne sanoo minulle oma itseni menneisyydestä superhoikka supersuorittaja, joka on aivan loppu ja nääntymäisillään ja nalkuttaa, kuinka en ole tehnyt sitä ja tätä. Sitten heitän hänet mielestäni todella kauas. Tuntuu, että ne ajatukset eivät ole omiani, eivätkä kuulu päähäni.