Kirjoittelen tällä kertaa blogitekstiäni teekupin höyrytessä käden ulottuvilla, mustikkamuffinin tuoksun saattelemana. Olosuhteista johtuen aiheeksi nousi herkkupäivä.

Vietän herkkupäivää kerran viikossa. Lauantaina on koko perheen herkkupäivä. Jo aamiaiseen kuuluu jokin ihana leivonnainen. Lounaalle menemme usein ulos tai haemme jotakin kotiin. Jälkiruuat kuuluvat herkkupäiviin, ja jätski on iltapalana lähes vakio. Aloin ajatella herkkupäivän merkitystä itselleni ja huomasin sillä olevan suuri merkitys onnistuneessa painonhallinnassa ja terveellisen elämäntavan pysyvyydessä. Viikolla fitness-tyyppinen ruokavalio on itsestäänselvyys: en ajattele sitä mitenkään erikoisena, se on ruokaa mitä meillä aikuiset syövät. Olen surkea ruuanlaittaja, joten minulle on helpottavaa, kun saan tehdä yksinkertaista ja helppoa ruokaa.

Herkkupäivällä on minulle kuitenkin tärkeä merkitys. Lauantaisin syön vapaasti mitä mieleni tekee, löhöilen sohvalla ja lueskelen, ulkoilen ja nautin mukavasta päivästä. Tankkaan viikon aikana kertyneet hiilihydraatti- ja lepäilyvajeet. Olen melko varma siitä, että jokaviikkoisen herkkupäivän ansiosta en tunne muina päivinä himoja ylimääräisiä ruokia kohtaan. Herkkupäivän iltana tuntuu mukavalta ajatukselta aloittaa normaaliin tyyliin syöminen taas seuraavana aamuna. Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että suhteeni herkkupäivään on muuttunut arkisemmaksi ja normaalimmaksi nyt kun se toistuu säännöllisesti. Ennen tein listan siitä, mitä kaikkea olen himoinnut ja mitä haluan ehdottomasti syödä. Voitte varmasti kuvitella miltä tuntuu illalla, jos yrittää ahtaa itseensä yhden päivän aikana kaiken kuukauden aikana himoitsemansa ruuan!

En kehota ketään, joka tällä hetkellä laihduttaa tiukan ruokaohjelman avulla, lisäämään ylimääräisiä herkkupäiviä ohjelmaansa. Sen ehtii tekemään sitten kun tavoitepaino on saavutettu ja  alkaa painonhallinnan aika. Olen itsekin noudattanut tiukkoja ruokavalioita useampaan otteeseen ja niiden sisällä herkkupäivä, eli virallisemmin tankkauspäivä, on mahtunut kalenteriin paljon harvemmin. Itselleni ei ole tuottanut tuskaa noudattaa pitkiäkin ajanjaksoja suunnitelmallista ruokavaliota, mutta ymmärrän täysin miksi se voi olla psyykkisesti kuormittavaa. Itselleni tupakasta luopuminen on ollut yhtä kova juttu kuin suurelle osalle laihduttajista tuo herkuista luopuminen.

Tässäkin asiassa kaiken a ja o on tavoite ja motivoitunut eteneminen sitä kohti. Se pitää ajatukset kurissa herkuttelun himojenkin suhteen. Mutta tämä bloggaus ei nyt käsittele sitä, eli palaan varsinaiseen asiaani!

Monesti meille on rakentunut sisäinen malli siitä, miten palkitsemme itsemme hyvällä ruualla tai herkulla hyvin tehdystä suorituksesta, imuroinnista, eletystä päivästä, lasten nukkumaan menosta tms. Herkku liittyy usein omaan rauhalliseen arjen keskellä vietettyyn hemmotteluhetkeen, esimerkiksi kiireisen päivän tiimellyksessä nautittu kahvikupillinen ja sen seurana suussa sulava suklaapiirakan palanen. Tuo rutiini on vahva, joten pitääkin olla tarkka, jotta huomaa kaikki ansapaikat silloin kun alkaa karsia herkkuja arjestaan.

Aluksi saattaa olla tarpeen keksiä jotakin tilalle – jokin sijaistoiminto, jolla tyydyttää tuon palkitsemistarpeen ennen kuin elämäntapa alkaa olla niin arkea, ettei jokapäiväinen herkuttelu tunnu enää omalta jutulta. Itse olen löytänyt ihania teemakuja iltojeni iloksi. Ja illan kohokohta on se, kun energiset lapsemme lopulta nukkuvat ja saan juoda kauniista viinilasista lasillisen kylmää kevytcolaa. Nämä uudet vaihtoehdot ovat täyttäneet itselläni sen tyhjiön minkä tupakoinnin lopettaminen jätti.

Herkuttelun vähentämisen suhteen kaikista paras keino on usein liikunta. Liikuntatuokion jälkeen ei tee mieli herkkuja. Liikunnasta saa sitä samaa hyvänolon tunnetta kuin ennen herkuista ja mikä parasta – täysin vailla kaloreita!

Liikunnallista viikkoa ja nautitaan siitä, kun saamme luoda uusia malleja toimintatapoihimme!