Olen saanut viime viikkojen aikana muutamia kyselyjä siitä, mitä ratkaisukeskeinen terapeuttinen työote pitää sisällään. Asiakkaillani on ollut ennakkoluuloja sanaa ”terapeuttinen” kohtaan. He ovat kertoneet pelänneensä, että alan kaivella heistä kaikkia mahdollisia epäkohtia ja menneisyyden rasitteita esiin. Heitä on pelottanut, että edessä on henkisesti rankka prosessi.

Olenkin siis joutunut miettimään, miten mahdollisimman selkeästi ja lyhyesti kertoisin mistä työotteessani on kyse.

Ratkaisukeskeinen terapia on perinteisesti lyhytterapiamuoto, jossa usein saadaan isojakin ajatustason muutoksia aikaan pienessä ajassa. Valmius pitkiinkin suhteisiin tietysti on, mutta jos asiakas kokee saaneensa avun nopeasti, niin häntä ei pidätellä valmennus/terapia-suhteessa kauemmin kuin hän itse kokee sitä tarvitsevansa. On myös asiakkaita, joiden kanssa on käyty asioita läpi yksi kerrallaan pidemmässä suhteessa.

Valmennuksessa keskitytään tämän päivän tilanteeseen, etsitään keinoja tehdä tulevaisuudesta mahdollisimman hyvä. Kun käynnit ovat henkilökohtaisia, niistä saa mahdollisimman paljon irti.

Käyntien väliin jäävälle ajalle minulla on tapana antaa ”kotitehtäviä”. Ne eivät ole perinteisiä kynäpaperitehtäviä, vaan sellaisia ajatuksissa mukana kuljetettavia juttuja, joiden avulla asia saattaa selkiytyä myös tapaamisten välillä.

Pähkinänkuoreen tiivistettynä asiakassuhdetta voisi verrata seuraavaan: Minä olen taksikuski, jolta asiakas tilaa taksin. Hän määrää mihin ajetaan, ja minä säätelen millä vauhdilla ja mitä eri reittejä käyttämällä voimme päästä perille.